Skip to content

SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Hyvinvointitaloudessa eteenpäin – Yhteenveto


Jussi Ahokas
julkaistu 9.3.2021

Jussi Ahokas on SOSTEn pääekonomisti. Hän on työskennellyt hyvinvointitalouden parissa vuodesta 2014 asti ja johtanut hyvinvointitaloustyötä SOSTEssa. Ahokas on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on aiemmin toiminut tutkijana muun muassa Valtion talouden tutkimuskeskuksessa. Hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Suomen talouden rakenne sekä suomalainen talouspolitiikka.


Hyvinvointitalous on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana varsin merkittäväksi yhteiskunnalliseksi teemaksi Suomessa, Euroopassa ja maailmalla. SOSTE on ollut edistämässä hyvinvointitaloutta ja hyvinvointitalousajattelua kaikilla näillä tasoilla yhteistyössä monien eri toimijoiden kanssa. Tässä julkaisussa on tarkasteltu SOSTEn asiantuntijoiden ja yhteistyökumppaneiden kirjoittamassa kahdeksassatoista artikkelissa sitä, miten hyvinvointitalous on kehittynyt viime vuosina, mikä on hyvinvointitalouden tilanne nyt sekä sitä, millaiset ovat hyvinvointitalouden tulevaisuuden näkymät. Keskeiset havainnot hyvinvointitalouden kehityksestä ja nykytilasta voidaan artikkelien pohjalta tiivistää seuraavasti:

  1. Hyvinvointitalousajattelu on vastannut hyvin tämän ajan yhteiskunnallisiin muutostarpeisiin sekä viime vuosina tapahtuneeseen yhteiskunnallisten olosuhteiden muutokseen. Kun ihmiskunta on kohtaamassa samanaikaisesti monenlaisia vakavia ja suuren mittaluokan haasteita, hyvinvointitalous tarjoaa sopivan näkökulman tilanneanalyysille sekä yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden asettamiseen.
  2. Hyvinvointitaloustyössä on onnistuttu hyödyntämään niitä mahdollisuuksia, jotka yhteiskunnallisten olosuhteiden muutos on avannut. Viime vuosina hyvinvointilähtöiselle ja hyvinvoinnin laajemmin huomioonottavalle uudelle talousajattelulle on ollut tarvetta. Hyvinvointitalous on vastannut kysyntään ja tarjonnut jäsenneltyjä vaihtoehtoja myös tulevaisuuden talousmalliksi. Kun poliittiset virtaukset ovat muuttuneet, hyvinvointitalousajattelu on löytänyt paikkansa kaikkien ihmisten sekä maapallon hyvinvointia tavoittelevien liikkeiden kentällä.
  3. Hyvinvointitalouden idea onkin avannut mahdollisuuksia ajatella asioita toisin, jäsentää yhteiskuntaa sekä yhteiskuntapolitiikkaa uudella tavalla ja etsiä tätä kautta uudenlaisia ratkaisuja tämän ajan haasteisiin. Se on jo tähän mennessä avannut muun muassa sitä, kuinka hyvinvointi voidaan nähdä sekä päämääränä että pääomana, miten ja miksi hyvinvointiin kannattaa investoida, mitkä ovat tulevaisuuden hyvinvoinnin edellytykset, mitä hyvinvointilähtöisen politiikan sekä toiminnan välineitä tarvitsemme ja kuinka keskeisessä roolissa osallisuus ja yhteistyö ovat kaikkien hyvinvoinnin rakentumisessa.
  4. Yhteistyöstä on jo nyt muodostunut hyvinvointitalouden vahvuus. Hyvinvointitalous on toiminut kokoavana, sektorirajat ja kansallisvaltioiden rajat ylittävänä teemana kansalaisyhteiskunnan toimijoille, tutkijoille, virkamiehille, yritysmaailman toimijoille ja poliitikoille ympäri maailman. Tästä oivallinen esimerkki on globaali hyvinvointitalousverkosto Wellbeing Economy Alliance sekä hallitusten välinen verkosto Wellbeing Economy Governments. Myös Suomessa hyvinvointitalous on rikkonut sektorirajoja ja synnyttänyt uusia kumppanuuksia.
  5. Vaikka hyvinvointitalouden alku on ollut hyvä niin Suomessa kuin maailmallakin, työ hyvinvointitalouden rakentamiseksi on vasta alussa. Esimerkiksi Euroopassa EU:n jäsenmaat ovat ottaneet teeman poliittiselle agendalle, mutta esimerkiksi komission ote hyvinvointitalouteen voisi olla vahvempi. Suomessa monia hyviä hyvinvointitaloudellisia aloitteita on käynnissä, mutta ne pitää viedä maaliin samalla uusia aloitteita synnyttäen.

Tulevaisuudessa hyvinvointitaloustyössä pitää keskittyä ainakin seuraaviin asioihin:

  1. Verkostojen ja yhteistyön vahvistamista on jatkettava tulevaisuudessakin. Olemassa olevat kansainväliset verkostot, kuten kansalaisyhteiskunnan Wellbeing Economy Alliance ja hallitusten välinen Wellbeing Economy Governments ovat hyviä kotipesiä yhteistyölle. Lisää toimijoita ja valtioita kuitenkin edelleen tarvitaan mukaan. Kansallisesti hyvinvointitalousverkostoja pitää niin ikään laajentaa ja vahvistaa – myös Suomessa.
  2. Hyvinvointitaloustyössä on tarjottava jatkossa ihmisten käyttöön eteenpäin katsovia skenaarioita, tarinoita sekä kannustavia esimerkkejä siitä, miten hyvinvointitaloutta käytännössä rakennetaan sekä siitä, millä tavalla hyvinvointi on keskeinen vakaan ja kestävän yhteiskunnan sekä talouden tekijä. Näin konkreettinen visio hyvinvointitaloudesta hahmottuu ja ihmisten on mahdollista omassa toiminnassaan sitoutua määrätietoisemmin ja rakentavammin sen tavoitteluun.
  3. Hyvinvointitalous tulee integroida jatkossa sellaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja sisällöllisiin teemoihin, joilla on jo valmiiksi vahva jalansija. Esimerkiksi kestävä kehitys, sukupuolten tasa-arvo ja ekologinen jälleenrakennus ovat teemoja, joiden kanssa hyvinvointitaloustyössä on käytävä vahvempaa dialogia. Yhteisten tavoitteiden tunnistaminen on keskeinen lähtökohta dialogille.
  4. Hyvinvointitaloutta tulee pystyä konkretisoimaan käytännön tavoitteiden sekä toimenpiteiden kautta entistä paremmin. Tätä tulee tehdä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja päätöksenteon tasoilla – kansalaisyhteiskunnassa, poliittisessa päätöksenteossa, hallinnossa ja yritysmaailmassa. Ilman konkreettista ymmärrystä siitä, mitä hyvinvointitalous on ja mitä sen rakentaminen vaatii, hyvinvointitalous voi jäädä ainoastaan ylätasoiseksi käsitteeksi, jonka edellytykset tuottaa haluttua muutosta ovat rajalliset.
  5. On tehtävä jatkuvasti enemmän asioita, jotka rakentavat hyvinvointitaloutta: korjattava talouden ja yhteiskunnan ohjausmekanismeja, tehtävä vahvempaa hyvinvointi- tai hyvinvointitalouspolitiikkaa, luotava uusia innovaatioita, arvioitava valittujen toimenpiteiden vaikuttavuutta, muutettava käyttäytymismalleja sekä muodostettava rakenteita muuttavaa yhteistoimintaa kestävän taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen yhteiskunnan luomiseksi. Tämän pitää tapahtua samanaikaisesti paikallisesti, alueellisesti, kansallisesti ja globaalisti.

Jos edellä lueteltuihin toiminnallisiin tavoitteisiin pystytään vastaamaan, voi hyvinvointitaloudesta tulla yksi 2020-luvun merkittävimmistä politiikkaideoista, toimintamalleista ja muutoksen tekijöistä. Sitä kohti SOSTE ja muut hyvinvointitaloustoimijat haluavat edelleen kulkea. Se vaatii intohimoa, vankkumatonta uskoa parempaan tulevaisuuteen sekä kovaa työtä. Kaikkea tätä on tällä hetkellä havaittavissa hyvinvointitalouden kentällä.


Tämä artikkeli on julkaisusta Hyvinvointitaloudessa eteenpäin, 1/2021.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry