Skip to content

SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Hyvinvointitaloustyö SOSTEssa


Jussi Ahokas
julkaistu 9.3.2021

Jussi Ahokas on SOSTEn pääekonomisti. Hän on työskennellyt hyvinvointitalouden parissa vuodesta 2014 asti ja johtanut hyvinvointitaloustyötä SOSTEssa. Ahokas on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka on aiemmin toiminut tutkijana muun muassa Valtion talouden tutkimuskeskuksessa. Hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Suomen talouden rakenne sekä suomalainen talouspolitiikka.


Hyvinvointitalous otettiin terminä käyttöön SOSTEn perustamisen yhteydessä vuonna 2011. Ilman kovin tarkkaa määrittelyä lanseeratun termin avulla oli tarkoituksena nostaa kaikkien ihmisten hyvinvointi yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasettelussa korkeammalle sijalle ja tehdä hyvinvointipohdinnoille tilaa talouspuheen kyllästämässä julkisessa keskustelussa. Seuraavien vuosien aikana hyvinvointitaloutta on SOSTEssa konkretisoitu sekä käsitteenmäärittelyn että käytännön toiminnan kehittämisen kautta. Samalla hyvinvointitalous on integroitu SOSTEn sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen vaikuttamistyöhön. Tässä artikkelissa esittelen eri hyvinvointitaloustyön osa-alueita, joihin viime vuosina SOSTEssa on erityisesti panostettu.

Hyvinvointitalous termistä käsitteeksi

Kun yhteiskunnalliseen keskusteluun lähdetään uuden termin kanssa, mitä tahansa voi tapahtua. Yleisin lopputulos lienee se, että mitään ei tapahdu ja aloite unohtuu nopeasti. Mikäli termi onnistuu resonoimaan siinä ajassa ja niissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa, joissa se esitellään, voi se jäädä pysyvästikin käyttöön. Voidaan kuitenkin ajatella, että alussa jokainen uusi termi tarvitsee aktiivista tukea juurtuakseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Näin ainakin ajateltiin SOSTEssa hyvinvointitalouden kanssa, eikä termiä jätetty oman onnensa nojaan etsimään paikkaansa yhteiskunnasta.

Alusta asti SOSTEn tavoitteena oli määritellä hyvinvointitalous siten, että lopulta avoimen termin sijaan siitä muodostuisi ainakin riittävän tarkasti määritelty käsite. Käytännössä SOSTEn näkökulmasta oli tärkeää pystyä kertomaan kysyjälle, mitä hyvinvointitalous tarkoittaa. Ajatukseksi muodostui se, että lopulta yhteiskuntapoliittisen termin tai käsitteen on pystyttävä tarjoamaan ihmisille jokin merkityksellinen jäsennys yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Tätä kohti myös SOSTEn aloittamassa käsitteenmäärittelytyössä lähdettiin kulkemaan.

Käsitettä määritellessä SOSTEssa haluttiin aluksi kartoittaa sitä, millaisen vastaanoton termi saisi talon ulkopuolella. Tämä toteutettiin vuoden 2014 aikana kahden erillisen prosessin avulla. Toinen niistä oli Hyvinvointitalous-artikkelikirjan toimittaminen ja toinen hyvinvointitalouden kriteeristön tuottaminen yhdessä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kanssa (ks. Rouvinen-Wilenius ja Aalto-Kallio tämä julkaisu). Artikkelikirjassa asiantuntijoita eri yhteiskunnan osa-alueilta pyydettiin kertomaan omia näkemyksiään ja valottamaan tuntemuksiaan hyvinvointitaloudesta (ks. Särkelä ym. 2014 sekä Särkelä tämä julkaisu). Vastauksista kertyikin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka osaltaan edisti myös hyvinvointitalouden käsitteen määrittelyä.

Vaikka tässä vaiheessa aihioita hyvinvointitalouden määrittelemiseksi olikin runsaasti, varsinainen työ oli vielä tekemättä. Vuosien 2015 ja 2019 välisenä aikana käsitteenmäärittelyä jatkettiin eri yhteyksissä ja lopulta päädyttiin seuraavaan:

Hyvinvointitalous on yhteiskunnan alue, jossa toimitaan hyvinvoinnin lisäämisen ja hyvän elämän edellytysten vahvistamisen lähtökohdista. Hyvinvointitalouden päämäärä on yhdessä tehty hyvä elämä kaikille.

SOSTEssa hyvinvointitalous määriteltiin siis yhteiskunnassa jo olemassa olevana toiminnan alueena, jonka rajauksena on toiminnan motiivi – hyvinvointilähtöisyys. Jotta hyvinvointilähtöisyys viittaisi johonkin konkreettiseen, oli vastattava kysymykseen, mitä hyvinvointi tarkoittaa hyvinvointitaloudessa.

Hyvinvoinnin määrittelyssä päädyttiin lopulta nojaamaan laaja-alaiseen hyvinvointikäsitykseen, jossa sekä objektiivisilla hyvinvoinnin tekijöillä että koetulla hyvinvoinnilla on oma roolinsa.  Hyvinvoinnin keskeisiä tekijöitä ovat riittävät materiaaliset resurssit, riittävä terveys, voimaannuttavat sosiaaliset suhteet, luottamus itseen ja yhteisöön, jossa elää sekä kriittinen tietoisuus. Lisäksi hyvinvointi edellyttää osallisuutta, joka tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa ja kehittää elinympäristöään sekä yhteisöään sen täysivaltaisena jäsenenä.

Tätä kautta päästään kiinni hyvinvointitalouden visioon ja päämäärään – yhdessä tehty hyvä elämä kaikille. Kun ihmisyhteisö pitää huolen siitä, että hyvinvoinnin edellytykset toteutuvat kaikkien kohdalla ja kaikki ovat yhdessä yhteisön hyvinvointia rakentamassa, yksilötasolla jokainen voi lopulta elää hyvää elämää.

Edellä kuvatut määritelmät hyvinvointitaloudelle ovat antaneet SOSTElle entistä paremman selkänojan käydä keskustelua hyvinvointitaloudesta niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin foorumeilla. Määrittelytyö on lisännyt luonnollisesti hyvinvointitaloudellista itseymmärrystä esimerkiksi niistä teemoista, jotka termiin oleellisesti liittyvät. Prosessin lopputuloksena löyhästä termistä on tullut selkeästi määritelty käsite, jonka kautta yhteiskunnallista todellisuutta voidaan hahmottaa mielekkäästi.

Hyvinvointi-investoinnit ja investointiajattelu

Hyvinvointitalouden alkuhetkistä asti hyvinvointiin investoiminen on ollut SOSTEssa keskeinen sisällöllinen teema. Ajatus siitä, että hyvinvointia tukeviin rakenteisiin investoiminen kannattaa siinä missä esimerkiksi infrastruktuuriin tai muihin tyypillisesti investointiluontoisina pidettyihin kohteisiin, ei tietysti ole uusi. Hyvinvointivaltion alkuaikoina tämä oli yksi kantavista lähtökohdista ja vielä 2000-luvullakin Euroopassa puhuttiin laajasti sosiaalisista investoinneista. Kuitenkin yhä 2010-luvun alussakin näytti edelleen siltä, ettei hyvinvointi-investointien tärkeyttä välttämättä muistettaisi (ks. Puhakka tämä julkaisu). Varsinkaan silloin, kun julkisen talouden rahoituskestävyyteen kohdistuu suuri paine.

Investointiajattelun vahvistaminen ja hyvinvointi-investointien merkityksen näkyväksi tekeminen julkisessa keskustelussa muodostui nopeasti yhdeksi keskeiseksi vaikuttamistyön näkökulmaksi SOSTEssa. Tässä työssä kehyksenä toimi laajempi hyvinvointitalousajattelu, jossa kaikkien ihmisten hyvinvointi ensisijaisena tavoitteena hallitsi. Kuitenkin alusta asti myös taloudellisempi näkökulma oli pohdinnoissa mukana. Silloin hyvinvointi nähdään päämäärän rinnalla myös pääomana – viime kädessä tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentamiseen. Hyvinvointivaltion taustalla vaikuttanutta investointiajattelua ei siis ole unohdettu hyvinvointitaloudessa.

Sen lisäksi, että hyvinvointi-investointien erottelua on pyritty tekemään päämäärän ja pääoman välillä (ks. Kalenius tämä julkaisu) SOSTEssa on myös pohdittu muita jäsennyksiä tehdä erityyppisten hyvinvointi-investointien eroja näkyviksi. Yksi tällainen erottelu on jako strategisiin ja operatiivisiin hyvinvointi-investointeihin (ks. Rouvinen-Wilenius ja Ahokas 2016). Ensimmäiset ovat rakenteita muuttavia ja usein kertaluonteisia investointeja, kun taas jälkimmäiset ovat jatkuvasti toistuvia, yleensä yksilöihin kohdistuvia toimenpiteitä.

Esimerkiksi strategisesta hyvinvointi-investoinnista käy hyvin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus, jossa palveluiden järjestämistapaa muutetaan. Esimerkiksi perheen lapsien saama varhaiskasvatus on puolestaan operatiivinen investointi. Vaikka nämä toimenpiteet tapahtuvat hyvin eri tasoilla yhteiskunnassa, molempien tavoitteena on kuitenkin vahvistaa yksilöllisen hyvinvoinnin edellytyksiä pidemmällä tähtäimellä. SOSTEssa on kerätty esimerkkejä erilaisista hyvinvointi-investoinneista, joiden kautta ymmärrys niiden moninaisuudesta on parantunut (ks. esim. Puhakka 2017)

Kun investointiajattelu on jossain mitassa viime vuosina yhteiskunnassa vahvistunut ja esimerkiksi hallitusohjelmassa puhutaan nyt tulevaisuusinvestoinneista, SOSTEn on ollut helppoa osallistua keskusteluun investoinneista hyvinvointitaloustyön pohjalta. Näyttää siltä, että panostus hyvinvointi-investointien määrittelyyn ja empiiriseen todentamiseen on ollut SOSTElle hyvä investointi.

Hyvinvointitalous ja vaikuttavuus

SOSTEssa päädyttiin nopeasti siihen johtopäätökseen, että hyvinvointitaloustyössä vaikuttavuuden arvioinnin ja kustannus-vaikuttavuuden osoittamisen tulee olla keskeisessä roolissa. Tämä on tärkeää esimerkiksi juuri hyvinvointi-investointien kohdentamisessa. Vuodesta 2015 asti vaikuttavuusnäkökulmaa on kehitelty eteenpäin sekä yleisemmällä teoreettisella tasolla että käytännön tasolla yhdessä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Ennen kaikkea selväksi on tullut, ettei hyvinvointivaikutusten ja toiminnan vaikuttavuuden osoittaminen ole helppoa. Pyrittiin sitä tekemään sitten yksittäisten interventioiden tasolla tai yhteiskunnallisemmin, vaikuttavuuden arviointi vaatii resursseja, aikaa ja monenlaista osaamista. Kun esimerkiksi järjestöjen työn pitäisi kuitenkin keskittyä varsinaiseen auttamistoimintaan sen tulosten osoittamisen sijasta, käytännössä kovin perusteelliseen näkemykseen toiminnan vaikutuksista ei usein ole mahdollista päästä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mitään kannattaisi tehdä. SOSTEn järjestöjen kanssa tekemä työ on osoittanut, että käytännön arvioinnissa voidaan nopeastikin ottaa edistysaskeleita, joista on hyötyä toiminnan kehittämisessä (ks. Mäkipää ym. tämä julkaisu). Esimerkiksi pelkästään vaikutusketjun eli yksinkertaisen prosessimallin tai ohjelmateorian muodostaminen omasta toiminnasta on auttanut järjestöjä ymmärtämään ja konkretisoimaan sitä, mitä toiminnalla käytännössä tavoitellaan ja minkälaisilla toimenpiteillä näihin tavoitteisiin päästään. Vaikka vaikuttavuustietoa – varsinkaan tieteellistä – toiminnasta ei pystyttäisikään saamaan, silti tuntuma omaan toimintaan voi olla järjestöissä aiempaa parempi. Vaikka sitäkään ei pystytä todistamaan, voidaan ajatella, että tämä johtaa myös tehokkaampaan ja vaikuttavampaan toimintaan.

Hyvinvointitaloustyössä vaikuttavuustyötä ei siis ole syytä hylätä jatkossakaan. SOSTEn ajatuksena onkin edelleen vahvistaa järjestöjen tukemista vaikuttavuuden osoittamisessa sekä houkutella myös lisää tutkijoita hyvinvointivaikutusten tutkimuksen kentälle. Vaikka Suomessa kansalliset vaikuttavuustutkimuksen resurssit ovat melko vähäiset, kohdentamalla niitä enemmän hyvinvointitalouden alueelle voidaan ennen pitkää rakentaa kiinnostava vaikuttavuuden arvioinnin ekosysteemi, josta myös sote-järjestöt hyötyvät.

Kohti hyvinvointilähtöistä yhteiskuntapolitiikkaa

SOSTEn hyvinvointitaloustyön alkuperäisenä tavoitteena oli tehdä tilaa hyvinvointilähtöiselle yhteiskuntapolitiikalle sekä muuttaa julkisen keskustelun suuntaa siten, että hyvinvointi painottuisi siinä aiempaa enemmän. Tuntuma tällä hetkellä on se, että työ hyvinvointitalouden määrittelyn, hyvinvointi-investointien sekä vaikuttavuuden osoittamisen kanssa on edistänyt tämän tavoitteen saavuttamista. Hyvinvointitaloudesta puhutaan 2020-luvun alussa sekä Suomessa että Euroopassa, hyvinvointi-investointeihin suhtaudutaan aiempaa vakavammin ja eri toimenpiteiden hyvinvointivaikutuksia pyritään arvioimaan koko ajan määrätietoisemmin. Kaikki tämä johtaa parhaimmillaan siihen, että myös päätöksenteosta tulee aidosti hyvinvointilähtöistä.

Tuudittautua ei kuitenkaan kannata, vaan SOSTEssakin pitää edelleen jatkaa suunnitelmallista hyvinvointitaloustyötä. Esimerkiksi ekologisen kestävyyden ja hyvinvointitalouden yhteyttä on syytä pohtia jatkossa aiempaa tarkemmin (ks. Holstila tämä julkaisu). Samoin kannattaa vahvistaa hyvinvointitaloudellista ennakointityötä, jonka kanssa SOSTEssa on otettu ensimmäisiä askeleita viime vuosina. Ylipäätään on oltava valmiina reagoimaan yhteiskunnallisten olosuhteiden muutoksiin ja tarjoamaan hyvinvointitaloudellisia ratkaisuja eri tilanteissa. Hyvinvointitaloustyö ei tekemällä lopu.

Lähteet

  • Puhakka, Aatu (2017) Investoimalla Hyvinvointia – Hyvinvointitaloutta rakentamassa. SOSTEn julkaisuja 3/2017. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Helsinki.
  • Rouvinen-Wilenius, Päivi ja Ahokas, Jussi (2016) Hyvinvointi-investoinnit osallisuuteen hyvinvointiyhteiskunnan rakennuspuina. Futura 35, 5–17.
  • Särkelä, Riitta; Siltaniemi, Aki; Rouvinen-Wilenius Päivi; Parviainen, Heikki ja Ahola, Eija (2014) Hyvinvointitalous. Helsinki: Trio-offset.

Tämä artikkeli on julkaisusta Hyvinvointitaloudessa eteenpäin, 1/2021.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry