SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Hyvinvointitalous Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kärkenä

Pasi Korhonen, Päivi Mattila-Wiro
julkaistu 9.3.2021

Pasi Korhonen, YTM, työskentelee sosiaaliasioista vastaavanaerityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU -edustustossa. Hän toimi Suomen pj. kaudella työryhmäpuheenjohtajana hyvinvointitalouspäätelmistä neuvoteltaessa. Hän on Brysselissä työskentelyn vuoksi virkavapaalla sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälisten asian johtajan virastaan. Aiemmin hän on työskennellyt mm. terveyssektorin erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa, EU-komission sisämarkkinat -pääosastolla kansallisena asiantuntijana, valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristössä, kauppa- ja teollisuusministeriössä sekä ulkoasiainministeriössä.

Päivi Mattila-Wiro, KTT, M.A in development economics, työskentelee neuvottelevana virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä. Mattila-Wiro oli mukana Suomen pj. kaudella hyvinvointitalouspäätelmien kirjoittamisessa. Hän on työskennellyt aikaisemmin mm. Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa (VATT), WIDER instituutissa ja Tampereen yliopistossa. Hänen erityisalueitaan ovat hyvinvointitalous, hyvinvoinnin jakautuminen, eriarvoisuus, työn tulevaisuus ja tulevaisuuden muutostrendit.

Suomi nosti hyvinvointitalouden yhdeksi EU-puheenjohtajakautensa keskeisimmistä teemoista kesällä 2019. EU-jäsenmaat hyväksyivät lokakuussa yksimielisesti päätelmätekstin hyvinvointitaloudesta työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvostossa (TSTK-neuvosto). Päätelmät olivat laaja-alaisuudessaan hyvin kunnianhimoiset. Leimaavaa sekä päätelmien valmistelutyölle että EU-ministereiden käymälle poliittiselle keskustelulle oli eri hallinnonalojen tiiviin yhteistyön korostaminen. Lisäksi uusien käytäntöjen rohkea kokeilu EU-areenoilla, työ yhdessä sidosryhmien kanssa sekä nojaaminen tilastolliseen ja tutkimukselliseen näyttöön olivat päätelmätyön kulmakiviä.

Bryssel kiinnostuu hyvinvointitaloudesta

Hyvinvointitalouden edistäminen kirjattiin sosiaali- ja terveysministeriön kansainvälistä ja EU-yhteistyötä koskeviin linjauksiin vuosille 2016-2019 (STM 2015). Linjauksissa korostettiin, että taloudellisesti kestävää kehitystä syntyy ainoastaan panostamalla samalla myös ihmisten hyvinvointiin, terveyteen ja toimintakykyyn.

Näin ollen oli luontevaa, että hyvinvointitalous nostettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden (jäljempänä pj-kausi) sosiaali- ja terveyssektorin prioriteettiteemaksi jo varhaisessa vaiheessa. Alusta saakka pyrkimyksenä oli systemaattisesti korostaa hyvinvointiin tehtävien investointien ja kestävän talouskasvun keskinäistä, toisiaan tukevaa vuorovaikutusta.

Suomi avasi eurooppalaisen keskustelun hyvinvointitaloudesta lähes vuotta ennen pj-kautta. Valmisteluita tehtiin tiiviissä yhteistyössä eri hallinnonalojen sekä kansalaisjärjestöjen kanssa. Mukana yhteistyössä oli myös SOSTE, joka oli työskennellyt tematiikan parissa jo useita vuosia.

Kansainväliset talousjärjestöt, kuten OECD, Maailmanpankki ja IMF, olivat viimeisten vuosien aikana muuttaneet profiiliaan ja nostaneet hyvinvoinnin merkittävään rooliin talouskasvun moottorina. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila kutsuikin kansainvälisiä järjestöjä, joukon taloustieteilijöitä sekä poliittisia päättäjiä Brysseliin lokakuussa 2018 keskustelemaan hyvinvoinnin merkityksestä taloudelle. Oli aika kysyä, miksi isot kansainvälisset järjestöt olivat kääntäneet katseet kohti hyvinvoinnin ja talouden yhteyttä ja tulisiko se tehdä myös EU:ssa.

Tilaisuus oli menestys, ja sen myötä Brysselissä heräsi laaja kiinnostus hyvinvointitalouteen. Kuvaavaa on, että eräs komission talousasioiden pääosaston korkea virkamies totesi huomanneensa seminaariin valmistautuessaan, että EU:n perusperiaate ja tavoite on ihmisten hyvinvoinnin edistäminen. Tämä tavoite on mainittu jo EU:n perussopimuksen ensimmäisissä artikloissa.

Peli oli siis avattu, tärkeä pohjatyö tehty ja Suomella oli ovet auki korkean tason valmistelu- ja keskustelupöytiin pj-kautta silmällä pitäen.

Syksyn 2018 ja kevään 2019 aikana keskusteluita jäsenmaiden ja komission virkamiehistön kanssa jatkettiin. Hyvinvointitaloutta pidettiin yleisesti hyvänä strategisena raamina, jota tarvittiin tukemaan sosiaalisektorin poliittista profiilia sekä lisäämään eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä EU:ssa.

Komissiossa oli valmisteilla samaan aikaan tausta-asiakirja EU-maiden päämiehille. Päämiehet kokoontuivat toukokuussa 2019 Romanian Sibiuhun pohtimaan Euroopan unionin neuvoston strategiaa vuosille 2019-2024.

Komission asiakirjassa, oikeudenmukainen Eurooppa -teeman alla, hyvinvointipolitiikkaan kuuluvat eri osa-alueet saivat varsin tärkeän roolin (Euroopan komissio 2019). Itse neuvoston strategiassa, joka oli luonnollisesti hyvin yleinen politiikkaraami, hyvinvointipolitiikalla ei sen sijaan ollut aivan niin vahvaa roolia (Eurooppa-neuvosto 2019). Tämä kuvastaa osaltaan haasteellisuutta saada hyvinvoinnille ja hyvinvointipolitiikalle huomiota EU:n korkean tason keskusteluissa.

Erityisesti hyvinvointitalouden poikkisektoraalisuuteen liittyi yllättäen kotimaassa haasteellisuutta aivan viime metreillä pj-kauden alla. Ilmeisesti havahduttiin siihen, että hyvinvointitalous oli yhtäkkiä noussut pj-kauden kaikista kiinnostavimmaksi uudeksi aloitteeksi. Sosiaali- ja työllisyysministereiden roolia EU:n talouspolitiikan ohjausjakson, Semesterin, osana kyseenalaistettiin, vaikka TSTK-neuvosto käsittelee asiaa jokaisessa kokouksessaan. Argumentit olivat siis virheellisiä ja perustuivat osin väärinymmärryksiin, joten ne eivät saaneet lopulta vastakaikua, vaikka ehtivät jonkin verran vaikeuttaa viime hetken valmisteluita. Viimeistään tämän huomion saamisen jälkeen oli selvää, että hyvinvointitalous teemana oli merkittävä ja suunniteltu poikkisektoraalinen käsittelytapa oli juuri oikea.

Suomen puheenjohtajuuskauden alku – pois siiloista

Suomen EU-puheenjohtajuus syksyllä 2019 alkoi poikkeukselliseen aikaan. Euroopan parlamentti jäi vaalitauolle jo keväällä 2019, ja uusi komissio nimitettiin vasta aivan Suomen pj-kauden lopulla joulukuussa. Tästä johtui, että pj-kaudella asioita ei ollut juurikaan pöydällä keskeneräisinä.

EU oli muuttumassa, ja uusia suuntia haettiin. Suomella olikin erinomainen tilaisuus neuvoston puheenjohtajana olla mukana vaikuttamassa eurooppalaiseen keskusteluun. Pienelle EU-maalle vastaava tilaisuus on harvinaisuus.

Suomi otti varsin reippaasti härkää sarvista sosiaali- ja terveyssektorilla ja nosti keskustelun strategiselle, yleispoliittisten tavoitteiden tasolle. Tästä Suomi sai myöhemmin paljon kiitosta. Suomi halusi ohjata EU:ta pois eri hallinnonalojen välisistä siiloista kohti yhteistä isoa kuvaa ja paradigman muutosta.

Komissio oli pyrkinyt jo vuosikymmenen vahvistamaan poikkisektoraalisuutta omissa rakenteissaan, joten maaperä hallinnonalojen väliselle yhteistyölle oli otollinen. Sosiaaliasiat eivät tosin ole olleet komissiossa prioriteettiteemojen joukossa, vaikka puheenjohtaja Junckerin aikana parannusta tulikin muun muassa sosiaalisten oikeuksien eurooppalaisen pilarin muodossa.

Päätelmille noste heti pj-kauden alussa

Päätelmien valmistelun alusta lähtien Suomi perusti tekstit ja argumentit olemassa olevaan dataan ja tilastotietoihin. Tämä oli keskeinen tekijä, miksi hyvinvointitalous herätti kiinnostusta, loi uskottavuutta ja sai viimein kaikkien jäsenmaiden yksimielisen tuen.

Hyvinvoinnin käsitteen lähtökohtana painotettiin objektiivista näkökulmaa yksilöiden subjektiivisen hyvinvoinnin kokemisen sijaan. Objektiivinen näkökulma tuottaa tietoa yhteiskunnallisten rakenteiden ja esimerkiksi julkisten palveluiden toimivuudesta. Se tuottaa myös vertailukelpoista tietoa. Tätä pidettiin EU-tasolla tärkeänä.

Suomen OECD:ltä tilaama kansainvälistä tutkimusta kartoittanut raportti osoitti vahvan dataan perustuvan, vastavuoroisesti toisiaan tukevan siteen hyvinvoinnin ja talouden välillä. Hyvinvointitaloudessa on ajatuksena luoda toisiaan vahvistava kehä, jossa hyvinvointi tukee yhteiskunnan vakautta, sopeutumiskykyä ja taloudellista kestävää kasvua. Makrotaloudellinen kehitys puolestaan tukee hyvinvointia ja mahdollistaa investoinnit hyvinvointiin.

Tehokkaat ja vaikuttavat satsaukset sosiaaliseen osallisuuteen, koulutukseen, terveyteen, työllisyyteen, työsuojeluun sekä sukupuolten tasa-arvoon ovat rationaalisia myös talouden kannalta. Näin on myös taloudellisesti vaikeina aikoina, jolloin jaossa on usein vain niukkuutta.

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen kutsui OECD:n pääsihteeri Angel Gurrían Suomen pj-kauden avaavaan TSTK-neuvostoon heinäkuun alussa esittelemään raporttia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun virallisessa TSTK-kokouksessa oli läsnä ulkopuolinen vieras. Ministereiden vastaanotto hyvinvointitalousteemalle oli erittäin myönteinen.

Suomi jatkoi rohkeasti uusien käytäntöjen kokeilua, ja ministeri Pekonen kutsui Euroryhmän puheenjohtajan Portugalin talousministeri Mario Centanon neuvoston kokousta seuranneelle epävirallisella ministerilounaalle. Lounaalle osallistui myös komission talousasioista vastaava varapuheenjohtaja Valdis Dombrovskis ja työllisyys- ja sosiaalisasioista vastaava komissaari Marianne Thyssen. Tämäkin kokeilu oli menestys. Jälkeenpäin saatujen kommenttien mukaan juuri tämänkaltaista eri hallinnonalojen välistä keskustelua EU:ssa tarvitaan. Ministereiden keskustelun antaman raamin myötä oli virkamiestasolla hyvä aloittaa päätelmien valmistelut.

Neuvotteluiden pääteemoja

Hyvinvointitalouspäätelmiä valmisteltiin neuvoston työryhmissä poikkeuksellisen laaja-alaisesti. Mukana neuvotteluissa olivat sosiaali- ja terveyssektoreiden lisäksi talous-, koulutus- ja työllisyyssektorit.

Päätelmissä on toimenpidesuosituksia jäsenmaille, komissiolle sekä neuvoston alaisille työllisyys- ja sosiaalisen suojelun komiteoille. Päätelmät sisältävät sekä laajoja suosituksia hyvinvointitalousajattelun edistämisestä politiikanteossa (ml. tietoon perustuvan päätöksenteon edistäminen) että yksityiskohtaisempia eri hyvinvoinnin sektoreita koskevia suosituksia.

Keskeisenä ajatuksena päätelmävalisteluissa oli, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja eurooppalaista talouspolitiikan ohjausjaksoa voitaisiin käyttää teeman eteenpäin viemisessä, kuten myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Näiden yleispoliittisten välineiden rooli korostui muun muassa sen vuoksi, ettei unionilla ole laajaa toimivaltaa lainsäädäntötason aloitteisiin hyvinvointisektorilla. EU-tason lainsäädäntötoimia perättiin lähinnä työsuojelusektorin ja osin myös sukupuolten tasa-arvon osalta.

Hyvinvointitalouden toteuttamisen välineinä korostuivatkin ennen kaikkea politiikkatoimet kuten EU-tason strategiat ja suositukset, mittaaminen ja seuranta, korkean tason politiikkakeskustelut ja vertaispaineen luominen sekä vertaistuki. Keskustelussa tuotiin esille myös, että kansalliset erityispiirteet on otettava huomioon ja että EU:n nykyisiä toimivaltasuhteita on kunnioitettava.

Erityisen merkittävänä viestinä korostettiin lainsäädäntöaloitteiden ja isojen poliittisten aloitteiden, myös talouspoliittisten aloitteiden, osalta hyvinvointivaikutusten arviointia. Keskusteluissa korostui pitkän aikavälin hyvinvointivaikutusten nykyistä parempi ymmärtäminen sekä se, ettei EU-tason toimilla estettäisi vaikuttavan ja tehokkaan hyvinvointipolitiikan toteuttamista jäsenmaissa.

Talouspolitiikkateesit

Päätelmissä ihminen ja hänen hyvinvointinsa asetetaan kaiken politiikan ja päätöksenteon keskipisteeseen. Tämä on selkeä näkökulman muutos nykyiseen, jossa talouskasvu on ensisijainen tavoite ja nähdään jopa kaikkien hyvinvointiongelmien ratkaisuna.

Päätelmissä talouskasvu nähdään oleellisen tärkeänä elementtinä hyvinvointitaloudessa. Talouskasvu ei kuitenkaan automaattisesti lisää hyvinvointia. Kyse onkin siitä, millaisesta talouskasvusta puhumme. Hyvinvoinnin näkökulmasta talouskasvun on oltava kestävää, osallistavaa ja ilmastoneutraalia ja sen on lisättävä ihmisten hyvinvointia sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä.

Olennaista on se, miten taloudellisia varoja suunnataan ja onko esimerkiksi valtion budjetoinnissa hyvinvointi keskeinen päämäärä. Huomioiko budjettiprosessi riittävästi muun muassa sen, että hyvinvoinnin lisäämisen tuomat pitkän aikajänteen säästöt julkisin menoihin voivat olla hyvinkin suuria.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on korostanut, että investoiminen kaikkien yhteiskunnan jäsenten terveyden, koulutuksen, työllisyyden, sukupuolten tasa-arvon ja sosiaalisen suojelun parantamiseen edistää talouskasvua.  OECD (2019) on mm. laskenut, että investointi koulutukseen tuottaa kaksinkertaisesti takaisin, kun koulutuksen positiiviset terveys- ja työllisyysvaikutukset otetaan huomioon.

Euroopan tasa-arvoinstituutin, EIGE:n (2017) mukaan EU:n alueella sukupuolten tasa-arvon parantaminen voi kasvattaa EU:n BKT:tä jopa 9,6 prosenttia vuoteen 2050. Esimerkiksi naisten työllisyysasteen nosto vähentää eriarvoisuutta, vahvistaa kotitalouksien tulonmuodostusta ja vähentää merkittävästi köyhyyttä.

Kestävän terveysjärjestelmän tarjoama terveyspalvelujen saatavuus kaikille, pitkäaikaishoito, terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat hyvinvointia edistäviä tekijöitä ja tukevat myös taloutta.

Pelkästään mielenterveysongelmien vuoksi menetetään vuosittain EU:n BKT:sta yli 4 prosenttia. Ei-tarttuviin tauteihin kuolee vuosittain 550 000 työikäistä. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi ei-tarttuvien tautien aiheuttamat taloudelliset kustannukset ovat EU:ssa 115 miljardia euroa vuosittain. (OECD)

EU-maissa vuosittaiset työtapaturmien ja työperäisten sairauksien kustannukset ovat arviolta 3,3 prosenttia EU:n BKT:stä (EU-OSHA). Tapaturmien ja sairastumisen ennalta- ehkäisevien toimien merkitys on suuri valtiontalouksien pitkän aikajänteen kestävyyden kannalta. Sama pätee yrityksiin; yrityksissä satsaaminen työsuojeluun ja työhyvinvointiin tuo säästöjä muun muassa sairauspoissaolojen vähenemisen muodossa ja lisää yritysten tuottavuutta.

Semester

Keskeisesti neuvotteluissa mukana ollut politiikkaväline hyvinvointitalouden edistämisessä on eurooppalainen talouspolitiikan ohjausjakso, Semester. Jakson aikana seurataan myös yleisellä tasolla sosiaali- ja työllisyyssektoreiden tilaa EU:ssa ja sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvien alojen täytäntöönpanoa jäsenmaissa.

Semesterin rooli korostui päätelmäneuvotteluissa sen vuoksi, että se joka tapauksessa käsittelee hyvinvoinnin eri osatekijöitä ja tuottaa niitä koskevia suosituksia. Itse asiassa jäsenmaille annetuista toimenpidesuosituksista yli puolet koskee sosiaali-, työllisyys-, koulutus- ja tasa-arvopolitiikkaa, terveydenhuoltoa, pitkäaikaishoitoa, eläkkeitä ja köyhyyteen sekä sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviä asioita.  EU:n jäsenmaiden budjeteista valtaosa käytetään juuri näiden sektoreiden toimien toteuttamiseen, joten seurantaa on tehty etenkin makrotalouden vakauden lähtökohdista. Lisäksi jäsenmaille on annettu politiikkasuosituksia rakenneuudistuksien toteuttamiseen.

Päätelmissä peräänkuulutettiin työllisyys-, sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkojen roolien vahvistamista Semesterissä. Tällä tavoiteltiin monialaista yhteistyötä sekä talouspolitiikan ja näiden politiikkojen välistä asianmukaista tasapainoa.

Päätelmäkeskusteluissa todettiin Semester-prosessin kehittyneen viime vuosina oikeaan suuntaan. Keskusteluissa pidettiin kuitenkin tärkeänä, että substanssituntemus on entistä vahvemmin mukana valmisteluissa ja päätöksiä tehtäessä.

Keskustelussa korostui myös oikeiden indikaattoreiden merkitys politiikkakeskustelun ohjaajina. Etenkin terveyssektorilla esille tuli käytettyjen indikaattoreiden ongelmallisuus tuottaa oikeaa tilannekuvaa jäsenmaista analyysin ja poliittisen keskustelun pohjaksi.

Oikeat indikaattorit

Päätelmien yksi keskeinen konkreettinen viesti oli, että hyvinvointitalouden vaikutuksia tulee pystyä mittaamaan nykyistä paremmin, ja tähän tarvitaan indikaattoreita, jotka kuvaavat hyvinvoinnin tilaa ja kehitystä monipuolisesti.

Myös uskottava tietoon perustuva päätöksenteko edellyttää, että toimenpiteiden vaikutuksia voidaan arvioida uskottavasti lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä – on tiedettävä, mikä kunkin päätöksen hyvinvointivaikutus on. Tämä luonnollisesti vaatii dataa ja mittareita.

Juuri indikaattoreista käytiin pitkällistä keskustelua päätelmien neuvotteluiden yhteydessä. Yleisesti katsottiin, että BKT yksin ei anna kattavaa kuvaa kansalaisten hyvinvoinnista, vaan tarvitaan laajempi joukko indikaattoreita.  Joissakin EU-maissa kuitenkin on rajalliset resurssit ja mahdollisuudet kerätä uutta dataa ja luoda uusia indikaattoreita.

Keskusteluissa todettiin, että on olemassa jo paljon dataa ja indikaattoreita, jota voidaan hyödyntää. Kyse on enemmänkin niiden ryhmittelystä ja paremmasta hyödyntämisestä poliittisen päätöksenteon pohjana. Esimerkiksi OECD totesi, että sillä on 180 erilaista indikaattoria, jotka ovat oleellisia hyvinvointitalouden näkökulmasta.

Päätelmissä kehotetaan sekä jäsenvaltioita että komissiota kehittämään edelleen tietojen keruumenetelmiä, joilla ihmisten hyvinvointia voidaan mitata ja seurata säännöllisesti. Lisäksi työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa kehotettiin parantamaan ja kehittämään hyvinvoinnin taloudellisia vaikutuksia koskevia indikaattoreita, ottaen huomioon kansalliset lähtökohdat sekä muiden kansainvälisten toimijoiden tekemä työ.

Hyvinvointitalouden kannalta on olennaista löytää indikaattorit kuvaamaan muun muassa terveyttä, koulutusta, sukupuolten tasa-arvoa, ympäristön tilaa, työllisyyttä, osallisuutta ja eriarvoisuutta. Pääpaino tulisi olla objektiivisilla indikaattoreilla. Tämä ei tarkoita, etteikö subjektiivisilla indikaattoreilla olisi merkitystä – ne kuvaavat hyvin ihmisten omaa käsitystä hyvinvoinnistaan, mutta ovat juuri sen vuoksi herkästi vaihtuvia ja muuttuvia.

Hyvinvointitalouden tulevaisuus Euroopassa – pysyvää rakennetta vai politiikkaideoita

Suomen pj-kauden tavoitteena oli luoda hyvinvointitaloudelle niin vahva asema, että se jäisi elämään myös pj-kauden jälkeen. Tärkeä osana tätä työtä oli jäsenmaiden sitouttaminen päätelmiin. Tässä onnistuttiin erinomaisesti. Jäsenmaat olivat aidosti mukana työstämässä päätelmiä –  jopa niin aktiivisesti, että Suomen tekemä päätelmäluonnos muuttui käytännössä kaikilta osiltaan neuvotteluprosessin aikana.

Hyvinvointitalouden edistämisen kannalta keskeiset politiikkaviestit eivät kuitenkaan heikentyneet, vaan päinvastoin vahvistuivat. Yleensä vastaavissa neuvotteluissa päädytään alkuperäistä ehdotusta selkeästi maltillisempaan ehdotukseen haettaessa kompromisseja kaikkien 27 jäsenmaan kanssa. Nyt kuitenkin kävi toisin.

Kuvaavaa päätelmien läpiviennin prosessille oli, että komissioon kohdistui jäsenmaiden vahva paine. Komission haluttiin vievän teemaa eteenpäin, ja sitä pyydettiin valmistelemaan uusi poikkisektoraalinen EU:n strategia Eurooppa 2020 -strategian päättymisen jälkeen.

Tällä uudella pitkän aikavälin kasvustrategialla pyrittäisiin varmistamaan, että unionista tulee maailman kilpailukykyisien ja sosiaalisesti osallistavin ilmastoneutraali talous. Komissiota pyydettiin myös antamaan hyvinvointitaloutta koskeva tiedonanto. Komissio hyväksyi lopulta kaikki neuvoston sille esittämät toiveet.

Uuden komission puheenjohtajan poliittisen agendan ydinviesti ”Economy that Works for People” heijastaa monelta osin hyvinvointitalouden tavoitteita. Myös uuden komission työohjelmassa on runsaasti elementtejä hyvinvointitaloudesta. Jopa niin selkeitä, että ne voi hyvin tulkita saaneen vaikutteita Suomen pj-kaudella käydyistä keskusteluista.

Komissiossa on valmisteilla tai on jo annettu useita hyvinvointitalouspäätelmissä pyydettyjä strategioita, muun muassa työturvallisuuden ja -terveyden strategia, sukupuolen tasa-arvostrategia, vammaisstrategia, romanistrategia sekä syöväntorjunnan toimintasuunnitelma. Tämäkin osoittaa päätelmien onnistuneen tärkeissä tavoitteissaan.

Päätelmien peräänkuuluttamaa uutta poikkisektoriaalista strategiaa, jossa asetetaan EU:lle pitkän aikajänteen tavoitteet talouden, ympäristön ja sosiaaliasioiden tasapainon lähtökohdista, ei komissio sen sijaan antanut, vaan korosti Green Dealin olevan uusi EU:n strateginen kehikko.

EU:n olisi tärkeää pysyä mukana isojen kansainvälisten järjestöjen aktiivisessa työssä hyvinvointitalouden edistämisessä. OECD:ssä on perustettu WISE-keskus (Centre on Well-being, Inclusion, Sustainability and Equal Opportunity), jonka myötä hyvinvointitalous on nostettu poikkileikkaavaksi teemaksi OECD:n sisällä.  WHO puolestaan on sisällyttänyt hyvinvointitalouden osaksi Euroopan alueen viisivuotista työsuunnitelmaa (2020-2025).

Komissiossa valmistellaan parhaillaan tiedonantoa, joka liittyy EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseen ja sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanoon. Portugalin puheenjohtajuuskaudella järjestetään sosiaaliasioita käsittelevä huippukokous, jossa valtionpäämiesten sekä Euroopan parlamentin ja komission puheenjohtajien on tarkoitus vahvistaa visio EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisestä ja sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanosta.

Päätelmäneuvotteluissa saatiin vahva viesti siitä, että pilari on tärkeä väline, mutta se ei yksin riitä. Hyvinvointitalouden laaja-alaisuus, jossa korostuu eri hallinnonalojen välinen yhteistyö talous-, hyvinvointi- ja ympäristöpolitiikassa, tulisi olla lähtökohtainen paradigma EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä. Myös taloussektori olisi saatava tähän paradigman muutokseen mukaan. Josko ensi keväänä myös EU:n korkealla poliittisella tasolla hyvinvointitalous resonoisi.

Lähteet

Tämä artikkeli on julkaisusta Hyvinvointitaloudessa eteenpäin, 1/2021.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry